Siitä on nyt vuosi ja pari kuukautta, kun muutin Kannuksesta Kokkolaan opiskelemaan ja keksimään uudenlaista sisältöä elämääni. Kokkola on minulle tuttu paikka jo 90-luvulta asti, kun täällä olivat ne isot kaupat, joista ostettiin muun muassa joululahjat ja parhaat tarjoustuotteet. Muistan niistä ajoista sen verran, että silloin Citymarket sijaitsi radan toisella puolella Kallentorin rinnalla. Tämän enempää ysärinostalgiaa en aio upottaa tähän tekstiin, mutta olen aina tuntenut Kokkolan pintapuolisesti, ja osannut navigoida itseni tärkeimpiin kohteisiin.
Vuoden aikana olen kävellyt Kokkolan keskustan läpi jokaisesta ilmansuunnasta kymmeniä kertoja, mutta harvoin pysähdyn esimerkiksi kahvilaan tai shoppailemaan. Olen luonteeltani hieman nuuka, ja keitän kahvit mieluummin kotona ja ostan asioita vasta kun niille tulee kova tarve. Lähikauppaanikin on vain muutaman minuutin kävelymatka. Itselleni ydinkeskusta on ensisijaisesti taidegalleria. Urbaani maisema: betoni, eri väriset ja korkuiset rakennukset, katutaide sekä valot vaan sulattavat sydämen kerta toisensa jälkeen. Kannuksen keskusta on huomattavasti avoimempi ja pienempi, joten siellä tällaista urbaania elämystä ei päässyt kokemaan samalla tavalla.
Työharjoittelu KOSEKin MAKEE-hankkeessa oli minulle pieni lottovoitto, sillä tämä edistää opintojani, olen päässyt tutustumaan kokkolalaisiin ja katselen ensimmäistä kertaa uutta kotikaupunkiani miettien, minkälainen olisi minun unelmieni keskusta. Alle minuutissa vastaus oli selkeä: lisää valoja ja kulttuuritapahtumia. Näen sieluni silmissä punaisia ja turkooseja valokiiloja kohoamassa rakennusten seiniä pitkin, oranssilla ja sinisellä valaistun pienen esiintymislavan sekä valkoisessa spottivalossa duon, joka soittaa modernia musiikkia tietokonetta ja oikeita instrumentteja käyttäen. Kokkola on kuitenkin merenrantakaupunki, ja laivoja on kautta aikain ohjattu turvallisesti satamaan majakan valojen avulla, joten mikäpä olisi tähän teemaan sopivampaa kuin toimia majakkana Suomen kartalla.
Jos tähti toteuttaisi vielä toisen toiveeni, niin haluaisin kaupunkikeskustaan enemmän aktiviteettia, jossa voisi kohdata uusia ihmisiä. Rakastan pelata muun muassa shakkia, ja olisikin aivan mahtavaa, jos keskustassa kokoontuisi amatööripelaajia ottamaan mittaa toisistaan. Näin on esimerkiksi Helsingin Pikku Huopalahdessa, jossa torilla on värillisistä katukivistä muodostettu jättimäinen shakkilauta ja nappulat, joka on kaikkien käytössä. Tai miten olisi improvisaatioryhmä, joka järjestäisi esiintymisiä ympäri keskustaa, vaikka eri liikkeiden tiloissa tai torilla? Saatan olla hieman ujo lähestymään tuntemattomia ihmisiä rennosti small talkin merkeissä, ja tämä piirre taitaa olla tatuoitu valtaosaan meistä suomalaisista, mutta kun meille antaa syyn leikkimielisesti kilpailla tai nauraa yhdessä, niin löydämme enemmänkin aiheita jatkaa jutustelua.
Kokkola on mielestäni hyvin asennoitunut kehittämään keskustan vetovoimaisuutta pyytämällä asukkaat ja yritykset osallistumaan ideointiin MAKEE-hankkeen kautta. Se kertoo siitä, että asukkaista välitetään, kun heidän toiveensa ja tarpeensa otetaan huomioon. Se, että tuntee osallistuneensa ja tulleensa kuulluksi, on palkkio itsessään.
Henri Hautabakka